Aamiaisen jälkeen rekkakuljettajien hotellillamme oli aika aloittaa se, minkä vuoksi olimme tulleet: varmistaa, että tavarat löytävät uudet omistajansa - matkamme tarkoitus ja kohokohta. Ukrainalaiset avustajamme, jotka olivat auttaneet kaikessa paperityössä ja selvittäneet, kenelle mikäkin materiaali kuuluu, liittyivät seuraamme, ja sitten lähdimme matkaan.
Pelastuslaitos
Ensimmäinen pysäkkimme oli lentokenttä Kiovassa, jonka paloasema tarvitsi hankkimamme paloauton. Saapuessamme saattueen kanssa paikalle, siellä odotti jo noin kymmenen palomiestä palomiesasussaan meitä sekä joukko muita työntekijöitä. Heillä oli mukanaan trukkeja ja muita välineitä rekasta kontin purkamiseen. Myönnän olleeni hieman hermostunut paloauton luovuttamisesta. Entä jos he olivat kuvitelleet saavansa jotain paljon parempaa kuin vanhan Scanian vuodelta 1990? Helpotuksekseni he vaikuttivat erittäin tyytyväisiltä, ja kun esittelimme heille uuden varustuksen, jonka olimme hakeneet Riiasta, he vaikuttivat sekä yllättyneiltä että hieman vaikuttuneilta. Heidän kiitollisuutensa vahvistui suuresti, kun Anders kysyi yhdeltä palomiehistä, kuinka monta paloautoa heillä oli. Mies näytti hieman yllättyneeltä ja osoitti pientä Renaultia, jolla he olivat tulleet. "Vain tämä", hän sanoi. "Mutta nyt meillä on toinen, paljon parempi!" Tuo hetki teki koko matkan vaivan arvoiseksi!
Ukrainalaiset järjestöt eivät voi tarjota paljoa kiitokseksi lahjoitetusta varustuksesta, mutta he varmistavat, että kaikki osallistujat saavat allekirjoitetut diplomit ja niin monta valokuvaa ja videota kuin haluavat. Niinpä myös täällä saimme kaikki hienot, kehystetyt henkilökohtaiset diplomit kotiin vietäväksi. Pidimme pienen seremonian, jossa meistä jokainen vuorollaan kätteli heidän komentajaansa ja vastaanotti todistuksen.
Itse auton lisäksi luovutimme paloletkuja ja vesisuihkuja, hydraulisen leikkurin, generaattorin, kypärät, käsineet ja huput, moottorisahan, pari valonheitintä sekä pari tuhatta litraa palonsammutusvaahtoa ja joitakin muita kemikaaleja. Pienenä lisäbonuksena annoimme myös kaksi laatikkoa noin 400 Kismet-suklaapatukkaa, jotka Fazer oli lahjoittanut. Erityisesti sammutusvaahto on niukkuushyödyke, jota tarvitaan suuria määriä venäläisten hyökkäysten jälkeen, ja sekä palopäällikkö että muutama hänen miehistään oli selvästi liikuttunut vaahtomäärästä, jonka toimme mukanamme. Kun lisäksi kerroimme, että meillä on mahdollisuus tuoda vielä yksi täysi lasti vain tätä haluttua ainetta, he näyttivät tuskin uskovan korviaan.
Asiaan kuuluu, että palokunta oli pyytänyt apua Zerolinelta jo melkein vuosi sitten, mutta vasta nyt olimme onnistuneet kokoamaan tarvittavat välineet. Päällikön mukaan saamamme apu oli enemmän kuin mitä he olivat saaneet omalta johdoltaan, jolla on krooninen rahapula. Kuulla tällaista niiltä, jotka itse taistelevat Ukrainassa, todella osoittaa, kuinka merkittäviä meidän (tuntuu) pienet panoksemme voivat olla. Lahjoitukset ovat pieniä vain, jos niitä verrataan yksittäisten maiden tekemiin miljardipanostuksiin, mutta tiettyjen yksiköiden kannalta ne ovat hyvin tärkeitä. Vaahtocontainerin purkaminen kesti tovin, sillä ensin piti siirtää tieltä pois muuta tavaraa, mutta lounasaikaan olimme matkalla seuraavalle vastaanottajalle.