Lyhyen mutta hyvän yön unen jälkeen suuntasimme etelään pitkin Via Balticaa. Koska meillä oli niin monta ajoneuvoa, oli suuri riski, että joku jäisi unohtuneeksi jonnekin vessaan, kun loput porukasta jatkoivat matkaa, joten kehitimme lähtöproseduurin, jossa jokaiselle ajoneuvolle annettiin oma numero ja ennen lähtöä kaikki ilmoittivat radioteitse valmiustilansa (tai sen puutteen). Alussa asiat eivät sujuneet aivan suunnitelmien mukaan, mutta kun yksi ajoneuvoista ei käynnistynyt ja jäi bensa-asemalle, kun kaikki muut olivat jo lähteneet näiden puutteiden vuoksi, kaikki ymmärsivät, miksi oli tärkeää noudattaa ohjeita. Pian kuitenkin saatiin kyseinen auto käyntiin ja se saavutti meidät puolen tunnin päästä tai niin.
Saavuttuamme Riikaan, paloauto ja pienempi ajoneuvo tekivät poikkeaman erääseen yritykseen, joka myy palomateriaaleja. Sattui olemaan Latvian itsenäisyyspäivä, mutta omistaja oli ystävällinen ja tuli avaamaan meille silti. Olen huomannut, että monet ovat erittäin myönteisesti asennoituneita, kun kuulevat, että teemme vapaaehtoistyötä Ukrainan hyväksi. Ihmiset todella haluavat auttaa ja olla mukana, kaikessa pienistä asioista, kuten talvirenkaiden vaihdosta aina kokonaisten autojen hankintaan, usein täysin yksityisin varoin! Joka tapauksessa saimme lastattua kaksikymmentä uutta paloletkua sekä joitakin erilaisia sovittimia ja kunnon vesitykin. Kaikkea tilaamaamme ei ollut saatavilla niin lyhyellä varoitusajalla, mutta sovimme tilaavamme tavarat etukäteen mahdollisia tulevia toimituksia varten, jotta heillä on mahdollisuus hankkia kaikki tarvittava. Pienen poikkeaman jälkeen ajoimme etukäteen määrätylle taukopaikalle, jossa loput saattueesta olivat syöneet lounasta ja odottivat meitä. Syötyämme myös me lähdimme jatkamaan matkaa.
Lisäksi poimimme yhden kuljettajan lisää Riikasta, mutta erityisen paljon muuta ei tapahtunut 670 kilometrin matkalla Tallinnasta Suwałkiin, jossa sitten yövyimme. Meillä oli melko kovaa sadekeliä koko matkan Latvian ja Liettuan halki, mutta sekin loppui iltaan mennessä.