Auto-ongelmia

Suurien määrien, enimmäkseen vanhojen ajoneuvojen kuljettaminen pitkiä matkoja ei ole mikään helppo tehtävä. Vaikka autospesialistimme Ville tekee parhaansa tarkastaakseen ajoneuvot ennen mahdollista ostoa sekä korjatakseen puutteita, vaihtaakseen osia ja öljyjä jne., niin vanha auto on aina vanha auto, ja paljon odottamatonta voi tapahtua matkan varrella. Viimeisimmällä reissullamme kohtasimme poikkeuksellisen paljon ongelmia ajoneuvojen kanssa, ja ajattelin nyt kertoa niistä hieman.

Tällä matkalla meillä oli mukana neljä eri ajoneuvoa – yksi pick-up, kaksi pakettiautoa ja yksi kuorma-auto. Autoihin oli lastattu sammutusvaahtoa, palomiespukuja, paineilmasäiliöitä savusukellukseen, paareja, tietokoneita ja näyttöjä, hyönteiskarkotetta, pelastusliivejä ja kirveitä. Näistä ajoneuvoista yksi pakettiauto oli tarkoitus ajaa takaisin Suomeen, ja loput kolme lahjoittaa Ukrainaan. Itse ajoin pick-upia lähes koko matkan, joten aloitetaan tarinamme siitä.

Pick-up oli vanhempaa vuosimallia oleva Nissan King Cab. Se toimi ihan ok, mutta siinä oli tiettyjä puutteita. Esimerkiksi radio oli mykkä eikä ilmastointia ollut, mutta suurin ongelma oli, että sen mittarit eivät toimineet lainkaan – nopeus, kierrosluku, polttoainemäärä ja moottorin lämpötila piti joko arvata tai tarkistaa Google Mapsin avulla. Ainoa toimiva mittari kojelaudassa oli kello. Tämä on kuulemma tyypillistä monille vanhoille Nissaneille.

Hyvä niin. Ajoimme hyvällä tahdilla Baltian läpi ja yövyimme ensimmäisen yön Puolassa. Seuraavana aamuna, kun jatkoimme matkaa, autoni lakkasi yhtäkkiä antamasta moottoritehoa ja hidastui pysähdyksiin Puolan moottoritien pientareelle. Ilmoitin muille ongelmasta, ja Leo, joka ajoi takanani, pysähtyi myös. Soitimme Villelle ja aloimme selvittää vikaa. Ovatko jarrut ylikuumentuneet? Eivät. Öljy- tai jäähdytysnestettä vuotanut? Kaikki tasot näyttivät hyvältä. Auto käynnistyy ja käy tyhjäkäynnillä, mutta sammuu heti kun antaa kaasua. Epäilimme turbon hajonneen, mikä olisi ollut iso ongelma.

Soitimme Rikhardille, joka oli pysähtynyt huoltoasemalle hieman edempänä, ja pyysimme häntä ostamaan hinausköyden. Odotin autolla siihen asti, että hän ajoi takaisin vastaantulevaa kaistaa ja teki rampilla u-käännöksen muutaman kilometrin päässä. Onni onnettomuudessa, pysähdyspaikka oli pitkällä loivalla ylämäkiosuudella, jossa oli erinomainen näkyvyys, joten törmäysriski oli minimaalinen.

Kunnolla vapaata näkyvyyttä.

Kun Rikhard saapui luokseni, hänellä oli mukanaan myös kanisteri dieseliä. Ville ehdotti, että varmuuden vuoksi testaisimme oliko kyseessä vain polttoaineen loppuminen, vaikka sen ei olisi pitänyt olla mahdollista arvioidun kulutuksen mukaan. Kaadoimme dieselin tankkiin ja pumppasimme polttoainetta käsin moottorille (Villen ohjeiden mukaisesti). Ja kas! Auto käynnistyi heti ja kävi kuin kello. Kyseessä oli siis vain polttoaineen loppuminen – mikä tuuri! Pääsimme jatkamaan matkaa noin tunnin seisomisen jälkeen.

Jälkikäteen laskimme polttoaineenkulutuksen uudelleen nyt tiedossamme olevan perusteella, ja kävi ilmi, että alkuperäinen "konservatiivinen" arvio 10 litraa / 100 km oli kaukana todellisuudesta. Todellinen kulutus moottoritiellä oli noin 14 litraa. Tämän jälkeen tankkasimme huomattavasti useammin.

Yksi pakettiautoista oli VW Transporter, joka oli myös nähnyt parempia päiviä. Jo Tallinnassa aloimme huomata outoa kolinaa moottorista tyhjäkäynnillä. Kyseessä oli ilmeisesti kulunut kytkimen osa, joka piti ääntä silloin kun vaihde ei ollut päällä. Asiantuntijoiden mukaan ei pitäisi olla ongelma. Ok, jatkoimme matkaa ja pääsimme ongelmitta Kiovaan saakka. Siellä majoituimme hotelliin kaupungin ulkopuolella, ja aamulla, kun oli tarkoitus jatkaa matkaa, huomasimme että pakettiauton takarengas oli täysin tyhjä. Meillä oli käsipumppu mukana, mutta muutama avulias ukrainalainen, jotka sattuivat olemaan parkkipaikalla, lainasivat meille sähkökompressoria. Täytimme renkaan ja kuulimme selvän sihinän.


Äijiä hommissa

Ei auttanut muu kuin ottaa tunkki esiin ja irrottaa rengas. Ongelma löytyi nopeasti – suuri metallinsiru oli painunut renkaaseen, mahdollisesti pommin sirpale, joka oli jäänyt tielle ukrainalaisten huolellisista siivousyrityksistä huolimatta. 


Sirpale, joka aiheutti meille paljon lisätyötä

Meillä oli mukana paikkaussarja, jota yritimme käyttää. Kun paikkaus oli tehty, veimme renkaan lähimmälle huoltoasemalle täytettäväksi. Asemalla oli pieni huoltopiste, jossa jätkät vaihtoivat mm. talvirenkaita, ja he lainasivat kompressoriaan. Valitettavasti paikkamme ei pitänyt kunnolla, vaan vuoti selvästi. Huoltomies tarjoutui silloin korjaamaan renkaan meille. Se kestäisi 20 minuuttia. Otimme tarjouksen ilolla vastaan, ja kaksikymmentä minuuttia myöhemmin meillä oli kunnolla täytetty rengas. Hinta? Noin viisi euroa. Kaveri kysyi jopa, olimmeko sotilaita, johon vastasimme että emme, mutta autamme niitä kyllä. Saimme silloin vielä 20 % alennuksen.

Pakettiauton ongelmat eivät kuitenkaan loppuneet tähän. Sama rengas alkoi myöhemmin taas vuotaa, ja etsimme mekaanikon silloisesta kaupunginosasta. Hän irrotti renkaan ja totesi, että nyt vuotikin itse vanne, luultavasti matkan kovakouraisen käsittelyn seurauksena. Onneksi meillä oli mukana vanha vararengas, jonka saimme vaihdettua tilalle, mutta mekaanikko varoitti sen olevan huonossa kunnossa eikä kestävän pitkään. Hän pyysi jälleen vain noin neljä euroa lähes tunnin työstä. Annoimme hänelle kympin, mistä hän ilahtui kovasti.

No niin, eikö se ollut siinä? Ei suinkaan. Muistatteko sen kytkinjutun Tallinnasta? Noin 2000 km ajon jälkeen se ongelmakohta näytti viimein antavan periksi, ja vaihdelaatikko hajosi moottoritieajossa. Yhtäkkiä (äänekkään protestin jälkeen) vaihteet 4 ja 5 katosivat, ja vain 1–3 toimi. Kyseessä oli se auto, joka oli tarkoitus ajaa takaisin Suomeen – mikä ei nyt enää ollut mahdollista. Jätkät joutuivat nopeasti ostamaan lentoliput ja jättämään auton huoltoon. Se palaa kotiin myöhemmin, jos sen kunnostus edes kannattaa.

Myös Volvo -kuorma-automme ei selvinnyt määränpäähänsä täysin vaurioitta. Yön jälkeen Kiovan ulkopuolella myös se väsähti, ja paineilmajärjestelmän nelipiirisuojaventtiilin kalvo sanoi sopimuksen irti käynnistyksen yhteydessä. Ilman tätä autossa ei ollut jarruja tai kytkintä, joten sitä ei voinut liikuttaa. Sopivaa varaosaa ei ollut helppo löytää sunnuntaina. Ukrainan kontaktiemme avulla sellainen kuitenkin paikallistettiin, ja meille luvattiin se maanantaiaamuksi. Maanantaina haimme osan sekä työkaluja isosta kaupasta ja aloitimme vaihdon. Helppo homma, vai?


Lisää äijiä hommissa

Ensin kävi ilmi, että hankkimamme työkalut olivat niin huonolaatuisia, että sekä jakoavain että papukaijapihdit menivät rikki ennen kuin vanha osa edes saatiin irti. Eli lähdettiin hakemaan uusia työkaluja. Kun parempi kiintoavainsarja oli hankittu, saimme vanhan osan irti ja uuden asennus alkoi. Sitten uusi osa hajosi. Osassa oli valetut kierteet letkuille, ja yksi niistä oli viallinen ja halkesi. Turhautuminen! Meidän olisi pitänyt olla palolaitoksella luovuttamassa kalustoa jo tunti sitten... Ei auttanut kuin lähteä hakemaan uusi osa. 40 minuutin ajomatka kauppaan, puoli tuntia odotusta, ja 40 minuuttia takaisin. Sitten uusi asennus.

Viimein osa oli paikallaan, ja moottorin käynnistyessä järjestelmä sai jälleen paineilmaa. Mutta hetkinen? Kompressori käy koko ajan täysillä. Yksi vanhoista letkuista oli haljennut vaihdon aikana ja vuoti pahasti. Autoa pystyi ajamaan, mutta kompressori huusi. Ei muuta kuin Google Maps auki, lähin kuorma-autohuolto hakuun, ja sinne. Onneksi yksi löytyi hyvin läheltä, vain muutaman minuutin ajomatkan päästä.

Myös täällä jätkät olivat todella avuliaita ja reagoivat nopeasti. Yksi heistä alkoi heti korjata letkua. Lopulta hän vaihtoi koko letkupätkän uuteen, eikä suostunut edes ottamaan maksua avusta. Puolessa tunnissa Volvomme oli viimein kunnossa ajamaan pidempiä matkoja.

Valitettavasti palomiehet olivat tässä vaiheessa jo lähteneet kotiin siltä päivältä, joten emme enää pystyneet henkilökohtaisesti luovuttamaan kalustoa. Ukrainan yhteistyökumppanimme hoitivat asian seuraavana päivänä, jolloin olimme jo lähteneet maasta yöjunalla. Mukanamme tuotu sammutusvaahto otettiin suurella kiitollisuudella vastaan, sillä Kiova on tällä hetkellä jatkuvien venäläishyökkäysten kohteena ja pelastustavaraa kuluu runsaasti.


Ukrainalaisia palomiehiä lahjoitetun sammutusvaahdon kanssa

Lopuksi voimme todeta, että asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaan, mutta ongelmat saadaan usein lopuksi ratkaistua. Tämä oli joka tapauksessa minun henkilökohtainen ennätys ajoneuvo-ongelmien määrässä.